Humma-Tupa on pieni maastoharrastetalli, joka tarjoaa ratsastus- ja ajopalveluita sekä terapeuttisia luontoelämyksiä ryhmille ja yksityisille ihmisille.

Tavoitteemme eivät ole kilpailulliset, vaan tarjoamme mahdollisuuden harrastaa mielekkäästi hioen ihmisen ja hevosen yhteisymmärrystä. Päämääränämme on turvallinen yhdessäolo ystävämme hevosen kanssa.

Tallin ilmapiiri on rauhallinen, koska meillä ei ole tallityttö- ja hevosenhoitajajärjestelmää. Jokainen saa halutessaan hoitaa oman ratsunsa. Asiakkaamme ovat pääasiassa nuoria aikuisia ja aikuisia. Talli on pieni, mutta viihtyisä. Tallin yhteyteen remontoidaan pikku hiljaa tallikamari ja satulahuone. Ideoita riittää, eikä tekeminen tule loppumaan kesken.

Palveluitamme ovat ohjatut maastotunnit, ratsastusretket ja ajopalvelut. Ratsastusreitit polveilevat erittäin vaihtelevassa maastossa, lähes erämaaolosuhteissa. Kuljemme metsäautoteillä, poluilla ja vanhoilla tienpohjilla. Asutusta ja liikennettä ei ole juuri lainkaan. Maisemat ovat lampi-, metsä- ja kalliovoittosisia.

Hevosemme ovat Suomenpienhevosia. Ne ovat pientä, alkuperäistä suomenhevosrotua, joiden säkäkorkeus on maksimissaan 148cm. Kyseessä ovat juuri ne pienet tupahummat, joita pidettiin entisaikaan pirtissä jo pelkästään lämpötaloudellisista syistä.

Humma-Tuvan pienet hevoset ovat tehtäviinsä koulutettuja, kilttejä ja reippaita. Luonnollisesti jokainen on oma persoonallisuutensa, joka on opittava tuntemaan. Kaikki ovat kokeneita ”maastureita”. Kaikki tammat ovat jalostuskantakirjassa, joten silloin tällöin syntyy myös varsoja.

Haluan tässä kertoa sinulle kuka olen ja kuinka tähän on tultu. Olen syntynyt v. –59 ja olen ollut hevosalalla ikäni. ”Hevoshullutus” on tullut minulle synnyinlahjana. Minä, kerrostalon kasvatti, en piirtänyt muuta kuin hevosia ja leikin vain heppaleikkejä. Noin 10-vuotiaana aloitin ratsastuksen Kilon tallilla. Siellä ratsastin aina pienellä Zere-nimisellä arabiruunalla, mistä saattaa juontaa kiinnostukseni pienikokoiseen alkuperäisrotuun –mikä Suomenpienhevonenkin on.

Aikanaan pääsin opiskelemaan Ypäjälle tallimestarilinjalle, ja kuinkas ollakaan hoidokikseni sain pienehkön Uru-tamman. Ratsuksi kouluttelin pienhevoskokoista Aravea. Ajoharjoitteluhevoseksi osui ihastuttava ori Posteri (148cm), jolla myös ratsastelin maastossa vaihtelun vuoksi. Pidän itseäni jonkinlaisena ”muinaismuistona”, koska ratsastusoppini olen saanut edesmenneiltä armeijan kouluttajilta Vikke Koskelta ja Nestori Lakalta. Lisäksi Ypäjän ajoilta on mieleeni jäänyt Aimo Isomäki, joka huuteli radan varrelta, että ”Soile se pitää ohjia kuin akat!”. No, sittemmin olen oppinut oikean ohjasotteen.

Se oma ja oikea, joka karautti sattuman seurauksena elämääni v. –86, on tamma Karino (146cm). Se olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Jo seuraavana kesänä tämä temperamenttinen tamma varsoi tammavarsan S.O. Jessiinan (141cm, i. Jessimo) ja tämän ansiosta suomenpienhevoskasvatukseni saattoi alkaa. Karino elää yhä v. 2007.

Suomenpienhevostila Humma-Tupa on perustettu v. –90, jolloin järjestin ensimmäisiä leirejä ja vaelluksia Kuhmoisten kunnassa. Juupajoelle muutin -08 ja täällä Lylynkylän upeissa maalais ja metsämaisemissa toimintani jatkuu.

Koulutukseltani olen:
-hevostenhoitaja, hevostalouskoulu (Ypäjä 1977-19978)
-harrastetalliohjaaja (maasto/matkailupainotteinen, Ypäjä 2002-2003)
-erä- ja luonto-opas (Jämsän maatalousoppilaitos 2003-2005, ei tutkintoa)

Suurin unelmani on aina ollut, että tallissani on joukko pieniä, pyöreitä, kiiltäväkylkisiä, lempeäsilmäisiä Suomenpienhevosia. Niitä aivan alkuperäisiä metsäsissejä! Unelmani on toteutunut!

Toinen yhtä suuri unelmani on, että osaisimme kansana huolehtia tästä upeasta omasta rodustamme jotta se säilyisi, ja jottei minunkaan pieni elämäntyöni olisi ollut turhaa (oma lehmä ojassa :)).


Puhelin: 0400 434 129
Sähköposti: terwasnapsi@gmail.com
Kotisivu: http://www.hummatupa.com/